Yhtenä päivänä töihin ajaessa välähti mieleen muistikuva lapsuudesta. Olimme kyläilemässä vanhempieni tutuilla. Nimiä en muista, mutta lapsia heillä oli. Istuin tuntemattoman lapsen sängyn reunalla ja katselin kirjoituspöydällä olevaa häkkiä. Häkissä oli valkoinen rotta. Mieleeni on jäänyt näkymä kaltereiden takaa kurkistelevasta valkoisesta rotasta. Välillä se kiipesi pyörivään häkkyrään ja juoksi itsensä uuvuksiin. Sen jälkeen rotta meni pesäänsä hetkeksi lepäämään, kunnes tuli taas juoksemaan pyörivään häkkyrään. Tätä se touhusi koko sen ajan kun loputtoman pitkän kyläilyn ajan istuin siinä sängyn reunalla. Kerran uskalsin kysyä tuntemattomalta lapselta miksi se tollasta tekee. Lapsi vastasi, että se tarvitsee virikkeitä ettei masennu.
"Ja töiden jälkeen isä meni piiloon lehden taakse
vankka pöytä, vahaliina, vaiti ruokailtiin
Isä lähti ulos, sulki oven takanaan
huokaisten, huokaisten"
Juha Tapio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti