Aika

Harva TV:stä tuleva lähetys saa tänä päivänä vangittua täyden huomioni lähes kolmeksi tunniksi. Eilen unohduin katsomaan elokuvan nimeltä Benjamin Buttonin uskomaton elämä. Elokuva itsessään oli ihan hyvä, mutta eniten minua kiehtoi ajatus siitä, että aika ei kulkisikaan niin kuin on totuttu.

Mitä aika itse asiassa on? Sitä ei voi koskea. Sitä ei voi nähdä. Sitä ei saada näkymään edes hienoimmissa laboratorioissa. Mutta toisaalta sitä voidaan käyttää, sitä voidaan ostaa, sitä vastaan voidaan taistella ja sitä voidaan varastaa. Mutta kuitenkin se kulkee omaa tahtiaan, eikä sen kulkuun voi vaikuttaa vaikka omistaisi kaikki maailman omaisuudet. Onko aikaa oikeasti edes olemassa. Varma juttu on ainakin se, että se on ihmisen keksintö.

Joku viisas on laskenut maapallon iäksi n. 5 miljardia vuotta. Meidän näköisen ihmisen vaellus maanpäällä voidaan laskea kymmenissätuhansissa vuosissa. Oliko aikaa olemassa ennen ihmistä? Tästä maapallon ja ihmisen iän suhteesta herää myös monta mielenkiintoista epäilystä näistä meidän ajan kauhun tasapainoa ylläpitävistä voimista. Moni täällä tarpovasta sukankuluttajasta on hyvinkin varma ja ehdoton elämänkatsomuksestaan. Mikähän tekee juuri tästä meidän muutaman tuhannen vuoden ajanjaksosta niin erityisen, että meidän jumalatkin ovat niin voimallisia että niiden puolesta kuollaan ja tapetaan. No, kun mennään taas yksi miljardi vuotta eteenpäin, niin eiköhän tilanne ole tälläkin planeetalla tasaantunut. Sanotaanhan että aika laittaa asiat oikeaan perspektiiviin. 

Tätä kirjoittaessani käytän osittain työnantajani aikaa pitkäksi venyvän ruokatunnin muodossa, tai oikeastaan omaa aikaani jonka olen myynyt melko vaatimattomaan hintaan työnantajalleni. Ajan hinta muuten kasvaa koko ajan. Kohta se alkaa ainakin Suomessa olla niin kallista, ettei keskivertokansalaisella ole enää varaa elää. Mutta onhan sekin jo ajan saatossa moneen kertaan nähty juttu. Sitten vaan noustaan taas kapinaan ja vaihdetaan johtajia, jonka jälkeen aloitetaan oravanpyörän rakentaminen uudestaan. Kyllä meillä aikaa riittää.

"Kaiken minkä muistan
aika kutistaa,
mä sitä pelkään,
sua tahdon rutistaa
Kuullut olen ikuisuuteen
kaiken piirtyvän
ja kaiken suhteen,
kaiken siirtyvän

Niinkuin kuuluu asiaan
kaikki tähdet,
kuu ja kaikki muu,
aikakin
Niin myös aikanaan
sinä lähdet
pois häipyy taikakin,
siksi rakastan sua nyt"

Martti Syrjä