Ajatus jäi hautumaan:
"Kun kyseenalaistaa kaiken, ymmärtää lopulta kaiken."
Nythän puhutaan siis ihmisen käyttäytymisen ymmärtämisestä. Ihmisen elämä koostuu pienistä säännöistä ja tottumuksista. Näitä on kertynyt jokaisen matkaan vuosien varrella, jotkut kasvatuksen tai esimerkkioppimisen tuloksena , jotkut yrittämisen ja erehdyksen kautta. Jotta elämä soljuisi mukavasti eteenpäin, on näiden pienten sääntöjen ja tottumusten mentävä niin kuin ne on hyväksi havaittu. Mittasuhteet tietenkin vaihtelevat. Jollekin on tärkeää, että kotona on kaikki tiptop. Vinossa olevat kengät eteisessä aiheuttavat jo pientä mopon keulintaa. Joku uhraa kaiken aikansa ihmissuhteiden solmujen aukaisuun, toinen taas työlle. Joku kantaa työkseen huolta maailman rauhan säilymisestä. Joka tapauksessa jokainen yksilö on kerännyt erilaisia vaatimuksia oman elämänsä onnistumiselle ja onnelisuudelle. Näillä mittaamme yksilöinä elämämme laatua.
Kun mennään askelta ylemmäs päästään yhteisöelämään. Yhteisöjä maailmassa riittä. On maita, hallituksia, yhdistyksiä, seuroja, työyhteisöjä, uskontoja, kirkkoja, sukuja ja perheitä. Näillä kaikilla on yhteisenä nimittäjänä säännöt, kirjoitetut ja kirjoittamattomat. Säännöillä laaditaan puitteet, joiden rajoissa yksilöt voivat toimia. Ja taas arvioidaan onnistumisia ja onnellisuutta sillä, miten kukin pystyy sovittujen puitteiden rajoissa tekemään itsensä mahdollisimman tyytyväiseksi.
Kun puhun kyseenalaistamisesta en tarkoita sitä, etteikö nämä säännöt ja hyväksi havaitut toimimistavat olisi tarpeellisia. Pyrin ymmärtämään sitä, miksi tietyssä tilanteessa käyttäydytään tietyllä tavalla. Sen takia ei pidäkään kysyä miksi asia on nyt näin, vaan miten tähän on tultu. Joku viisaampi on sanonut, että ymmärtääkseen tätä päivää pitää tuntea historia. Puu ei voi ensin kasvattaa hedelmiä ja sitten vasta runkoa.
Tämän pohdiskelun pointti on luultavasti se, että elämä on aika lailla helpompaa sen jälkeen kun tajuaa, etteivät ärsyttävimmätkään ihmiset kiusallaan ole sellaisia kuin ovat. Olosuhteet ovat vaan muokanneet heistä sellaisia. Kysy siis aina ensin miksi ennen kuin käyt tuomitsemaan.
Kun mennään askelta ylemmäs päästään yhteisöelämään. Yhteisöjä maailmassa riittä. On maita, hallituksia, yhdistyksiä, seuroja, työyhteisöjä, uskontoja, kirkkoja, sukuja ja perheitä. Näillä kaikilla on yhteisenä nimittäjänä säännöt, kirjoitetut ja kirjoittamattomat. Säännöillä laaditaan puitteet, joiden rajoissa yksilöt voivat toimia. Ja taas arvioidaan onnistumisia ja onnellisuutta sillä, miten kukin pystyy sovittujen puitteiden rajoissa tekemään itsensä mahdollisimman tyytyväiseksi.
Kun puhun kyseenalaistamisesta en tarkoita sitä, etteikö nämä säännöt ja hyväksi havaitut toimimistavat olisi tarpeellisia. Pyrin ymmärtämään sitä, miksi tietyssä tilanteessa käyttäydytään tietyllä tavalla. Sen takia ei pidäkään kysyä miksi asia on nyt näin, vaan miten tähän on tultu. Joku viisaampi on sanonut, että ymmärtääkseen tätä päivää pitää tuntea historia. Puu ei voi ensin kasvattaa hedelmiä ja sitten vasta runkoa.
Tämän pohdiskelun pointti on luultavasti se, että elämä on aika lailla helpompaa sen jälkeen kun tajuaa, etteivät ärsyttävimmätkään ihmiset kiusallaan ole sellaisia kuin ovat. Olosuhteet ovat vaan muokanneet heistä sellaisia. Kysy siis aina ensin miksi ennen kuin käyt tuomitsemaan.
"Aivan kaikki askeleet
Yksi kerrallaan
Ovat tänne johtaneet
Aivan kaikki kyyneleet
Kaikki askeleet ovat tänne johtaneet"
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti