Oman elämänsä vanki

"Näyttelijä Robin Williams on kuollut" oli eilisen puheenaihe.

Olen aina henkilökohtaisesti pitänyt Robinista näyttelijänä. Erityisesti elokuva Good Will Hunting on jäänyt elämään alitajunnan tietoisuudessa. Robin oli luonteeltaan, ainakin julkisen kuvan mukaan, hyvin lähellä omaani, ja siksi häneen oli kai niin helppo samaistua. En tietenkään tuntenut häntä henkilökohtaisesti, mutta hänestä sai sen kuvan että hän oli pohdiskeleva oman elämänsä "vanki", joka yritti selviytyä vaadittavista elämän rutiineista huumorin ja satiirin avulla. "Vangilla" tarkoitan tässä sitä, että päässä pyörii syvempiä ajatuksia kuin fyysinen kapsiteetti antaa mahdollisuuksia tuoda julki, tai mitä edes itse pystyy käsittelemään.

Jos ajatellaan Robinin ns. fyysistä elinympäristöä on vaikea keksiä mitä häneltä puuttui. Hänellä oli rahaa (jolla tämän ajan elämänlaatua usein mitataan), vaimo, lapsia. Hänellä oli työ, josta luultavasti piti. Hänellä oli julkisuutta, joka antoi hänelle mahdollisuuden tuoda ajatuksiaan ja mielipiteitään julki. Hänellä oli luultavasti mahdollisuus matkustaa mihin maailman kolkkaan tahansa milloin vain tai tehdä mitä ikinä mieleen juolahtaa. Sitten kerrotaan, että hän kärsi masennuksesta. Miten se on mahdollista? Näin keskivertokansalaisen näkökulmasta, joka taistelee päivittäin jokapäiväisen leivän saannista ja haaveilee lottovoitosta, asia tuntuu käsittämättömältä.

Loppujen lopuksi asia on kovin yksinkertainen. Itseään ja ajatuksiaan ei pääse pakoon. Alkoholin avulla voi päästä hetkittäin, mutta senkin taika laimenee ajan myötä ja loppujen lopuksi ihminen on taas silmätysten itsensä ja ajatustensa kanssa. Tietysti herää kysymys, että miksi joillekin ihmisille annetaan enemmän kykyä havainnoida maailmaa  kuin kykyä käsitellä havaintojaan. Mutta pohditaan sitä joskus toisten.

Sanotaan Robille So Long!, ja toivotaan, että siellä missä hän on nyt ei tarvitse ajatella.


"Sinulle on annettu vain pieni ripaus hulluutta. Älä hukkaa sitä."

Robin Williams



"Aamuyössä aistein avoimin 
  elämääni silmiin katselin. 
  Vanhan eilisen, uuden tulevaisuuden, 
  sen kaiken näin ja paljon oivalsin. 

  Aamuyössä aistein riisutuin, 
  huomispäivään uupumatta uin. 
  Katsoin aurinkoon, elämässä kiinni oon, 
  sen tajusin ja riemuun hullaannuin."

  Juice Leskinen