Lohi taisteli jokea ylöspäin. Vastaan tuli suvanto jossa köllötteli valtava hyvin syönyt hauki. Hauki katseli kaislikon suojassa kun lohi lähestyi. Kohdalle päästyään lohi tervehti haukimammaa. Hauki tervehti takaisin ja tokaisi: Minkä ihmeen takia uit aina vastavirtaan? Eikö olisi helpompi uida myötävirtaan ja antaa virran viedä? Tai etsiä joku rauhallinen suvanto, jossa odotella että joki tuo ruokaa? Lohi mietti hetken ja sanoi: Ne jotka kulkevat vastavirtaan huomataan. Ei sillä, että se olisi itsessään tärkeää, mutta jos joskus tulee mieleen jotain järkevää sanottavaa, sinua kuunnellaan.
"Mikset sä
kuule mua
mä huudan hauskaa iltaa
kauheesti
kenkiä
en löydä mun
Rappuun ei
syty valo
mä hiivin sukkasiltaan
pimeessä
hän nauraa
hän on sun
Tänäänkin
mä puhuin
puhuin kuin hullu sulle
kehuin ruuat
ja olohuoneen
sohvan verhoilun
Maa hohkaa
jäätä
talvi on tullut
sisällä
hän nauraa
hän on sun"
Maija Vilkkumaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti