Tänään töihin ajellessa kuuntelin radiosta uutisia ja aloin miettiä miten tästä yhteisestä pallostamme saisi paremman paikan ihmisen elellä. Loppumatkasta keksin ajatuksen, millä päästäisiin eroon kaikista uutisissa raportoiduista ongelmista. Tämä tosin vaatisi jokaiselta ihmiseltä pientä heittäytymistä.
Ajatus on seuraavanlainen. Jokainen ihminen vaihtaisi sattumanvaraisesti jonkun toisen ihmisen kanssa paikkaa, eli arvottaisiin jokaiselle uusi elämä. Tämä ei tietenkään ole aivan uusi keksintö. Stalin keksi tämän jo viime vuosituhannella asuttaessaan mm. Karjalaa. Mutta jos ajateltaisiin, että jokainen vaihtaisi paikkaa myöskin stalinit.
Mitä tällä saavutettaisiin? Kaikki elämän arvot sekoittuisivat, joka johtaisi siihen, että kaikki ihmiset olisivat tasa-arvoisia. No, joku voi ajatella, että onhan sitä kommunismiakin jo kokeiltu, mutta näissä kokeiluissa on aina ollut joku yläpuolinen taho kertomassa mitkä ovat ne puitteet joiden rajoissa ihmisen pitää olla onnellinen. Tässä mallissa esimerkiksi maiden rajat kadottaisivat merkityksensä, joka on ollut yksi suurimmista syistä esimerkiksi sotiin. Toinen asia mikä katoaisi olisi uskonnot, myöskin asia jonka varjolla on aina saanut luvallisesti tappaa kanssa eläjiään. Samoin sekottuisi kielet, rodut, perinteet, kulttuurit ja kaikennäköiset ennakkoluulot ja utopistiset amerikkalaiset unelmat. Jopa rahan merkitys katoaisi (ainakin toistaiseksi).
Mutta tässäkin ajatuksessa on tietysti taas omat riskinsä. Mitäpä jos joku lahopää sotahullu pääsisikin virkaan jossa saisi päättää koska ja mihin laukaistaisiin vaikkapa ydinpommi (Onhan sitäkin tosin jo sattunut). Tai... No, en kyllä tähän hätään keksi mitään muuta konstia millä yksi ihminen saisi maapallon tuhottua. Lisätäänpä tähän ajatusleikkiin se, että ennen uusia jakoja hävitettäisiin maapallolta ydinpommit, niin ja ydinreaktorit.
Olisiko meistä kenestäkään lähtemään leikkiin mukaan ja ratkaisemaan kaikki maailman ongelmat kertaheitolla? Luultavasti kaikki ne, joilla ei ole rahaa, valtaa ja omaisuutta olisivat valmiita. Ne joilla sitä on eivät sitä varmaankaan muille antaisi.
Miettikääpä ajatusta. Itse voisin ehkä jopa heittäytyä.
Casablanca
Rakkaus on lumpeen lehti ämpärissä parvekkeella,
pieni lampi haalistuneella betonilla.
Se on silmälasit sienikirjan päällä keittiössä,
pieni siru maailmaasi, johtolanka.
Rakkaus on helminauha arjen asioita,
pahvilaatikoita täynnä meidän tavaroita.
Se on ilme sun kasvoillasi joskus aamutuimaan
kuin käynnissä ois jotain aivan käsittämätöntä.
Rakkaus on pikku juttu. Se mahtuu väliin rivien
kuin ohi mennen, itsestään selvää,
pieni ele vain, pari sanaa paperilla,
mun hanskat patterilla talviaamun hämärissä.
Rakkaus on kartta olohuoneen lattialla,
ja tuo tuttu hehku silmissäsi.
Rakkaus on aina joku uusi aivan päätön suunnitelma,
ikinuori romantikko muumipaidassaan.
Rakkaus on Casablanca, se sumuinen lentokenttä.
Niille jää vain Pariisi, ja sä meet ihan rikki aina
Rakkaus on lentokenttä, kyyneleitä poskillasi
Niille jää vain Pariisi, ja sä meet ihan rikki aina.
Edu Kettunen
